Tästä alkaa, suuri ja mahtava suku, nimeltä Pullasorsa, ole hyvä ja istu alas lämpimälle, pehmeälle, limaiselle ja karvaiselle penkille ja ala lukemaan.

Varoitus! Saatat kuolla tylsyyteen osan aikana, joten emme korvaa sairaalamaksujasi.

Hei, moi, terve ja tervetuloa mun elämään. Mun nimeni on Johnny Puistoparsa... se olikin Pullasorsa... No kummiskin mun harrastuksiin kuuluu naisten tiiraileminen, syöminen, irvistely ja piereskely. Asuin ennen Rauhalaan muuttoa suuressa Rumalan-kaupungissa, ja karkasin juuri mielisaira... siis vanhempieni kotoota!

Vaikak ei ehkä siltä näytäkkään, niin olen hyvä kokkaamaan ja seuraan muotia. Ilman vanhempieni ihania(rumia) geenejä, minusta olisi voinut tulla uusi Britney Spears, mies versiona tietenkin, lauluäänenikin on kuin Justin Timberlakella! Nyt kun olette nähneet keittiöni, voisin esitellä muutkin huoneet.

Tässä näette valtavan ja muodikkaan makuuhuoneen, se on tietenkin minun, ja lakanat ovat tietenkin... Uhm... En nyt juuri muista sitä nimeä... Odottakaa se on kieleni päällä... Oho se olikin torakka.

Tässä taas on vessani.

Ja viimeisimpänä, mutta kuitenkin vähäisimpänä, roskis.

Monet väittävät, että olen epäonnistunut elämässäni, koska naamani on kuin harakan takapuoli, mutta se ei ole totta. Siis että olisin epäonnistunut, mutta naamani siis on kuin harakan takapuoli!

Minulle vain tapahtuu epämiellyttäviä asioita...

Palataanpa takaisin elämääni. Käyn usein paikallisessa Viivassa nauttimassa vettä ja joskus harvoin kyljyksiä, sillä olen aika sika kun ruokailen. Se saattaa johtua siitä, että vanhempani luulivat minua siaksi ja kasvattivat minut sikojen keskellä, en saanut ikinä suustani ulos, että olen oikeasti ihminen, tai ehken.

Minua kutsutaan monella nimellä, kaipa sen takia kun minulla on niiin monta persoonaa, esim. sika, ihminen, alieni, sekopää, jättisilmä, pitkäleuka. Mieluiten minua voisi kutsua Johnnyksi, sehän on ristimä nimeni, ei, en usko jumalaan, uskon vain itseeni ja muoti-ilmiöihin.

Koskaan se oikea, ei ole tielleni eksynyt, vain unelmissani. Pidän kuntoilevista ja ahkerista naisista, joilla ei ole mustia hiuksia. Blondit ovat unelmia, ja brunetet mielekkäitä. Mutta en kertaakaan ole naisen kanssa jutellut, enkä muuta kuin katsonut ole...

...kunnes eräänä päivänä, neito vaaleahiuksinen ja ihoinen, pihalleni saapui, hiukset hulmuten...

"Minun nimeni on Johnny Pullasorsa, ja OLEN TULEVA MIEHESI... Ups siis ystäväsi."

"Älä naurata", blondi sanoi ja katsoi minua kuin sekopäätä jatkaen: "Minä olen tuleva MIEHESI!"

Mies tai ei, nainen oli kuin suoraan taivaasta, ne huulet, ne hiukset, se vartalo! Namm... Nimekseen kertoi Maisa Bäckman, ja juttuhan meillä sujui muutenkin.

Ja silloin koin sen, ensimmöisen suuteloni, ihanan naisen kanssa, joka ei ollu unelmaa, se oli totta, niinkuin sekin, että etuhampaideni välissä oli jotakin mustaa, joka kutittaa, ja liikkuu, hihiii.

Näimme taas seuraavana päivänä, ja hän oli kauniimpi kuin edellisenä päivänä, mutta rumempi kuin seuraavana. Pyysin naista muuttamaan luokseni, Maisa suostui ja lupautui sisustamaan kodin, hyvä ei minusta sellaiseen olekkaan, hän toi samalla myös 10 000 simoleonia.

Meiän yhteisestä talosta tuli tämmönen, aika speasiaali, vanhaa maalaistuntua, kuhan sisältä ois sopiva. Mä nimittäin en haluu vaikuttaa vanhemmalta, kuin olen.

Nyt kun kaikki raha oli mennyt sisustukseen, päätti Maisa hakea töitä, mutta sopivaa ei löytynyt, joten Maisa jäi vanhaan työhönsä, joka muuten on myös sotilas-uralla, mutta minua ylempänä, ohhoh.

Ei aikaakaan kun mun ensikerta koitti, oi sitä onnea, minkä tunsin, eka kertani niin vaalean blondin kanssa, tunnen itseni Playboyksi!

Maisa päätti hakea uutta hius ja meikkaus tyyliä, hiukset on vähän liian tummat mun mieleen, mutta ei ne ainakaan mustat ole. Meikiksi valitsin v-punaisen luomivärin ja huulipunan.

Maisa oli myös urheilullinen henkilö, niinkuin mäkin, muistinko kertoa sen? No kerroin nyt. Minä harrastan lenkkeilyä, ja Maisa... Pään laittamista haarojen väliin? Krhm!

Huomasin eräänä iltana, Maisan mahan pompanneen pystyyn, olisikohan aika laihdutuskuurille? Myöhemmin Maisa kertoi odottavansa meidän esikoista, kumpa tulisi tyttö, niin perisi äitinsä... öh... kauneuden.

"Hei Maisa, tuuppa vähän tänne!"

"No mitä pikku pullaseni?"

"Maisa Bäckman, tuletko vaimokseni pyhän vauvan nimeen?"

"Oi Johnny, tulen tottakai!"

Hoidin homman kotiin, nyt enää puuttui se karismapiste... Siis ylennystä varten.

Peilikuvastani huomasin, että ihan kuin naamani olisi päässyt parempaan kuntoon, ehkä sian jätökset tekevät naamasta kulmittomamman? Tai sitten ei.

Kun minä harjoittelin hurmaamista sisällä, Maisa päätti hankkia itselleen hullun paperit ja yritti meditoida? No joka tapauskessa, tuo ei ole kovin soveliasta käytöstä, edes minulta, tosin enhän MINÄ nyt sitä tehnytkään. Taisin pelastua tällä kertaa.

Jouduin silti haravoimaan syksyn lehdet, vaikka ylennys olisikin ollut parempi asia perheelle, ehkä ensi kesänä voin harkita ylennystä uudelleen? Tai kun lapsi on kasvanut isoksi?

Ensiksi lapsen pitäisi syntyä, ja minusta tuntuu, että lapsi syntyy juuri nyt, tosin enhän minä sitä synnytä, olen mies. Mutta katsotaan asiaa uudelleen ensi kesänä.

Terve(?) lapsihan sieltä syntyikin, ihan äitinsä geeneillä, toki minun ultrakomeita geenejäkin tarvittiin, ja lapsosesta tulee minunkin näköiseni, odottakaapahan vaan.

Poika sai nimekseen Gordon ja silmien väriksi ruskean, niinkuin minulla, SIITÄ saatte, äidin geenit. Ongelma on vaan se, että periikö hän minun komeuteni ja äitinsä rumuuden? Se selviää ensi jaksossa!

 

Johnny & Pullis kiittävät, kumartavat, istuvat, pakenevat ja tappavat sinut, jos et kommentoi.